Syksy ja kolosta ulos kaivautuminen

Blogi on jäänyt unholaan, sammaloitumaan ja hautautumaan hiekan alle. Jospa nyt puhdistettaisiin sammaleet ja mullat pois pinnalta ja alettaisiin taas päivittelemään kuulumisia :)

Lauma on hyvällä mallilla ja toimii hyvin yhteen.

Huskyjengi.

Serkun koira Aava johtaa joukkoa.

Aamusia tunnelmia.

Jewel on edelleen mysteeri voitinsa kanssa ja seurailen sitä päivittäin, reagoiden kaikkiin outouksiin. Sillä on kortisoliarvot koholla, mutta addisoni ja cushing testit negatiivisia. Eli jostain tulee ylivilkas lisämunuainen. Se voi selittää kipuja, mielialavaihteluja, hidasta palautumista, hermoston ylivilkkautta ja herkkyyttä ja jopa kipukohtauksia. Sterssihernoonit on huono renki. Olen saanut Jewelin kipulääkkeettömäksi ja pysymään kunnossa tarkalla lihashuollolla ja stressinhallinnalla. Veitsenterällä taiteiluahan tämä on, mutta mitä sitä ei tekisi parhaan ystävänsä eteen.

Gemi on saanut aivoja, oppinut yhteistyötä, ajattelua ja sitä miten toimitaan yhdessä. Odotan mielenkiinnolla näitä ensimmäisiä syystreenejä ja samalla Gemin ekoja valjastuksia!

Neko treenaa kanssani tokoa kevyillä tavotteilla = päästä niin pitkälle kuin mahdollista :D Katsotaan miten käy ja mihin asti matka vie. Nekosta on kuoriutunut kesän mittaa varsinainen uros. Se merkkailee koipi pystyssä, on kiinnostunut hajuista jatkuvasti ja pää vie mennessään. Ja ei, sillä ei ole tulossa juoksuja sillä ne oli jo ja valeraskausin oli hetki sitten. Se nyt vaan on meidän testesteroni-Neko the Man :D

Tikvasta on muodostunut melkoinen viilipytty, rentoheikki laiskajaakko. Opiskelen Tampereen koirahierojakoululla ja Tikva on saanut paljon ihmettelyjä miten se voikin olla tuollainen maailman helpoin ja lunkein tyyppi :D Sitä saa käsitellä kuka vaa, ympärillä saa tapahtua mitä vaan ja Tikva ottaa rennosti. Se ei ikinä tee itsestään mitään numeroa ja on maailman kiltein.

Ninjahan on alusta asti ollut meidän koko perheen koira. Mun, siskon ja äidin lellikki. Tokossa oltiin edistytty ennen helteitä viittä vaille kokeeseen. Mutta helteiden aikana jouduin pitämään totaalisen treenitauon ja nyt ollaan taas melkeen alkutekijöissä. Tasanen ja rauhallinen pito on taas vaihtunut levottomaksi mälväämiseksi. Eikun palaamaan takasinpäin ja ottamaan pito projektiksi.. Rauhallinen paikkamakuu on myös levottomampaa ja kärmättömämpää. Ninjahan on vilkas ja ahne, joten maltti ja palkan odottaminen on sen suurimmat haasteet :D Eiku treenimyssy takaisin päähän ja palaamaan taaksepäin. Ninja onkin ollut oikeen kunnon kesälomalla helteiden takia. Se on päässyt äidin miehen kanssa veneilemään ja uimaan paljon yhdessä Savun ja Milkan kanssa, vahtinut terassilla grilliruokien oikeaa kypsyysastetta ja arvioinut niiden makua hajujen perusteella, tarkkaillut kuola valuen siskon parta-agaman salaattiaterian valmistuksia, käynyt huskyjengin kanssa Somerolla valokuvamallina ym. mukavaa perus sessen arkea :) Syyskuussa ilmoitin sen näyttelyyn. Josko se viimeinen serti sieltä tulisi ;)