Porokoiran elämää

 Kyllä lapinporokoira on vaan niin kiltti, fiksu ja nöyrä otus. Jos laittaisin kovuus ja herkkyysjonoon omat koirani, niin Savu olisi ehdottomasti nöyrin, pehmein, älykkäin, herkin ja kiltein. Savun itsetunto ei ole kaikista paras ja se näkyykin joskus epävarmuutena uusissa tilanteissa. Mutta ah, sitä "helppoutta" kun ei tarvitse kuin mulkaista pahasti tai vihjaista vienosti, niin Savu jo tajuaa mitä tarkoitan. Joskus se pehmeys ja herkkyys on myös se kaikista vaikein ominaisuus...

 Seuraavaksi jonossa tulee Jewel. Ehdottomasti koiristani rohkein ja itsevarmin, mutta muilta ominaisuuksiltaan näiden omien koirieni keskivälissä. Se on sopivasti kaikkea. Jewel on herkkä, hieman pehmeä tai kohtuullisen kova, älykäs ja nopea oppimaan, muttei yhtä nopea ja fiksu kuin Savu. Jewel on nöyrä ja kiltti, mutta vaatii välillä kovempaakin käskyä, useimmiten kuitenkin lepposa vihjailu riittää. Koiristani ehdottomasti saalisviettisin.

 Sitten jonossa kovuus-asteeltaan ensimmäisenä tulee Nekoda. Sillä on eniten omaa tahtoa ja se on luonteeltaan kova, ei penaalin terävin kynä, mutta oppii joitain asioita nopeasti, toisia ei sitten millään useammastakaan toistosta. Neponen unohtaa asiat huomattavasti nopeammin kuin muut ja vaatiikin paljon toistoa ja muistuttelua. Nekoda on hieman arka, hektisin ja vilkkain, taistelutahtoisin, mutta vähiten saalisviettiä omaava. Oma taistelukumppanini ulkona, sylivauva sisällä.

Savu on alkanut harjoittelemaan kytevien palojen etsintää. Parin treenikerran jälkeen voisin sanoa, että vaikuttaa lupaavalta! Savu tuntuu tykkäävän hommasta, se ei pelkää savun hajua ollenkaan ja se on fiksu ja tuntuu ymmärtävän nopeasti mitä sen halutaan tekevän. Ilmaisuksi näyttäisi valikoituvan tassulla kohteen lähettyvillä kaivaminen. Sitä Savu tarjoaa ahkerasti ja luonnollisesti.

Valmiina kuin partiolainen!

Oman vuoron odottelua :)