Muistan hyvin kun Siru syntyi. Olin silloin nuori tyttö, joka kävi peruskoulua. Pyysin Jumalalta, että tekisi Sirusta niin täydellisen kuin pystyi. Ja sitä Siru oli! <3 Juuri niin täydellinen kuin elävä olento voi olla ja niin äärettömän rakas, kuin toinen voi vaan olla. Siru oli ja on edelleen paras ystäväni. Koira, jota ilman en olisi halunnut elää. Tuntuu kuin puolet itsestäni olisi lähtenyt pois, toinen puolikas sielustani. Ehkä joskus opimme lentämään omilla siivillämme, Siru mukana muistoissamme. Askel kerrallaan, siitä se lähtee...
Olisi niin paljon sanottavaa ja kerrottavaa Sirusta. Niin paljon tarinoita ja yhteisiä kokemuksia, tunteita ja hetkiä. Mitään en kuitenkaan saa sormistani puristettua ulos. Ehkä sen aika tulee myöhemmin :) Mutta kuten eräässä laulussa sanotaan jotenkin näin: "ei Siruja heitetä pois, kallista halpa savikin mestarin kädessä ois, vaan talletit kaikki palat, tahdoit uutta kokonaan." Niin. Siru on paras nyt ja aina, hienoin ja mahtavin koira, kaikista rakkain <3 Hyvää matkaa Siru! Emme unohda sinua koskaan <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti